Sekoilua huonekaluliikkeessä

Huomenna (tai oikeastaan tänään) on se päivä jota olen jo vuoden odottanut/pelännyt... tai 10 vuotta odottanut/pelännyt. Olo vähän tyhjä. En voi sanoa, että hyvällä tai huonolla. Vain tyhjä. Jotenkin enemmän kuin vain huono/hyvä. Tästä kaikesta ehkä myöhemmin. Ehkä. Myöhemmin.

Kävin vaimon kanssa tänään IKEAssa.
Sekoilimme. Ostimme myös yhden hyllyn ja yhden eteiesen rekin tms.

Hirveän kuuma.

Kokosin hyllyn yläkerrassa, jossa on todella kuuma.
Hiki virtasi kun väänsin ruuvia.

Tämä ehkä aika mitäänsanomaton postaus.
Katsotaan mitä huomenna tulee.

Pic from Pinterest

4 oivalluksen tie

 1) Kysyin vaimoltani hämmennykseni ytimessä:

- En ymmärrä... Kuka sinä oikein olet?
- Minä olet sinun oma sydämesi

Jalat meinasivat mennä alta.

2  Saman hämmennyksen vallassa kysyin:

- Mihin elämämään minä olen oikein tullut?
- Sinun omaasi.

Jalat meinasivat mennä alta. Taas.

3) Olen täällä vaimoani varten (en itseäni). 

Tämä voidaan käsittää niin väärin, enkä todellakaan vaivaudu selittämään sitä. Seuraavan viittauksen voin vielä kuitenkin laittaa. Elokuva spoilaus elokuvasta Dr Strange joten siirry suoraan kohtaan 4 jos haluat välttyä siltä.

- Arrogance and fear still keep you from learning the simplest and most significant lesson of all.
- Which is?
- It's not about you.

4) Evankeliumi ei ole tuolla jossain vaan se on minussa.

Pic from Pinterest

Tie vie/syö miestä

A) Kävimme töiden jälkeen mökillä. Saunoimme ja paistoimme makkaraa. Sitten ajoimme kotiin. Meiltä mökille on puoli tuntia. Kun asuin etelässä se oli kaksi ja puoli tuntia. Tämän taisin kyllä kertoa jo...

B) Päivä töissä oli hassu kun käsikädessä oli toimistohommat ja koneella työskentely. Molemmat menivät vähän sekaisin vaikka joskus jo päätin että en ryntäile toimistohommiin jos työskentelen koneella.

C) Henkisen tien kulkijan ongelmana se miten hän loputtomasti etsii lepoa.
Hän etsii rauhaa. Loputtomasti. Ja juuri tämä etsintä vie häneltä kaiken rauhan.
Hänellä on lepo kunnes hän nousee sitä etsimään.

Miksi hän sitten hakee sitä,
minkä hän menettää,
kun hän lähtee sitä hakemaan? 

Koska hän olettaa että on jotain muuta.
Koska hän olettaa, että on jotain parempaa.
Koska hän olettaa, että on jotain mitä tavoitella.

Noidankehämäiseksi tämä kaikki muuttuu, kun henkisen tien kulkija tajuaa itse vievänsä rauhan, mutta hän ei voi pysähtyä, koska kaikki hänen yrityksensä pysähtyä, olla hakematta, ovat edelleen yrityksiä hakea pysähtymistä.

Rautalanka:

Minä vien itseltäni rauhan hakemalla lepoa.
Eli en hae lepoa,
eli haen sitä etten enään hae.
Eli haen sitä etten hae.
Tämähän siis on hakemista.
Ja niin kauan kuin on hakemista,

ei ole lepoa.

Pic from Pinterest

Olipa kerran päivä

Olipa hassua jotenkin tänään törmätä siihen miten yhtäkkiä töissä minulle tuli tavaraa jonka olin eilen tilannut. Voi kuullostaa hölmöltä, et näin se maailma toimii. Kun klikkaa yhdestä napista niin siitä saattaa seurata että yhtäkkiä kädessä on konkreettisia tuloksia. Ehkä kyse on ollut siitä, että kaikki on ollut tähän mennessä niin kevyttä yläpilveä että kun että se että toiminnasta seuraakin jotain painavia ja käsinkosketeltavia tuloksia, se tuntuu ihmeelliseltä.

Vaimon kanssa puhuttiin saunassa työstäni ja siitä miten tyytyväinen vaimoni on siitä etten enää tee kolmivuorotyötä. Myönnän että tässä nykyisessä työajassa on puolensa.

Tänään ratkesi yksi asia joka on jo melkein vuoden (tai vuosia) painanut minua todella pahasti.
Nyt on tuntunut melkein uskomattomalta, että voiko oikeasti olla näin.
Voiko se kuorma yhtäkkiä vain olla poissa.

Käsittämätön rauha.

 
Pic from Pinterest

Tietoisuu, tietoisuus, tietoisuus

Olla tietoinen siitä mitä tapahtuu.
Mitä ikinä tulee tapahtumahorisonttiin,
se on siinä.

Ei muuta.
Ei reaktiota.
Ei vastalausetta.

Vain se mikä tulee näkyviin.
Vain se.

Se sinä olet.

Art by Eugene Korolev

Kaupunki on iso kylä

Jännä havainto kaupunki vastaan pikku kylä. Pikku kylässä kaikki tuntevat toisensa. Jos ei täysin, niin kutakuinkin on jonkun verran hajua että tuo asuu tuolla päin. On niitä täysin tuntemattomiakin, mutta tuttuja on todella paljon. Kaupungissa hukkuu massaan. Kun käyt kaupalla ei tule välttämättä ketään tuttua vastaan, kun taas kun joskus alkuaikoina vaimon kanssa käytiin isohkossa kaupassa niin ei ollut montaa kertaa etteikö vaimon joku tuntema tullut vastaan.

Koronan maskittava vaikutus vaikeutti ihmisten tunnistamista, mutta minulla on säilynyt illuusio täysin tuntemattomista ihmisistä. Järjellä käsitän, että minut kyllä tunnistetaan isomassa merkityksessä kuin mitä itse tajuankaan.

Serkkuni joka asuu täällä lähellä, touhusi koko ikänsä isänsä maatilalla. Kun hän aikanaan kävi koululuokkansa kanssa luokkaretkellä Helsingissä niin hän sanoi, että:

- Ettei siellä ole mitään tekemistä!

Tämä on se syytös jonka kaupunkilaiset helposti kääntävät maaseutua kohtaan. Ymmärrän serkkuani hyvin. Siellä ei ole mitään semmoista mitä hänellä on aina ollut lähellään. No hän on nyt rakentanut itse talon. Oikeasti itse. Puut lähimetsästä jne.

Pidän suunnattomasti siitä, että seison tässä välimaastossa ja haluan löytää sen pikkukaupungin rytmin joka ei pidä sisällään semmoista tarpeetonta kiirehtimistä.

Pic from Pinterest

Alussa

1) Vaaliseuranta on menossa.

2) Päivällä käytiin kylän jäätelökioskissa.

3) Olen ajanut nurmikkoa.

4) Keskustelin vaimon kanssa. Äitini kävi viime viikolla täällä ja kuulin tuolloin hänen sanovan vaimolleni miten ensimmäisenä vuotenani olin viidessä eri hoitopaikassa. Siis ensimmäisenä elinvuotenani. Viidessä. Tuolloin äitiysloma oli 3kk ja laskettu aika meni kuukaudella pieleen ja äiini oli käsittääkseni kanssani kotona 2 kuukautta.

Olen melko varma,
että tämä on jättänyt jälkensä minuun.

Tästä puhuin vaimoni kanssa.

Ikinä en varsinaisesti saa vastausta, mutta karkeasti jouduin pienenä eroon äitistäni sijaishoitajille, joista yksikään ei ollut pysyvä (vert.jos minua olisi hoitanut isoäiti all the time) ja epäilen, että juuri tuolloin olisin tarvinnut jonkun, jossa olisin voinut riippua, koska en voinut tuolloin avuttomana olla täysin riippuvainen, joka siis olin, olen ollut riippuvainen jälkijättöisesti ihmisistä ja tehnyt tällä vain hallaa itselleni. 

Tajusin että entäs jos esim. sijaishoitaja on vaihtunut niin useasti, koska olen ollut aivan kauhuissani. Huutanut koko ajan naama punaisena tms Spekulaatiota tietenkin, mutta ei ollenkaan mahdoton vaihtoehto.

Koen että jonkun tämmöisen saatan voida kohdata vain rakastavan ihmisen vieressä, jonka tunnen rakastavan minua, josta tiedän (=tunnen), ettei hän ole menossa minnekään, josta tiedän (=tunnen) ettei minun tarvitse (enkä voi) tehdä mitään saadakseni hänen Rakkauttaan. Oikeaa Rakkautta ei tarvitse, eikä voi, saada aikaan. Se joko on, tai sitä ei ole.

Koen jakavani elämäni tämänkaltaisen ihmisen kanssa.

Amen.

Pic from Pinterest

Kukaan ei kysy, milloin haluamme tulla, milloin poistua.

Kukaan ei palaa kuolemasta.

Kukaan ei tule maailmaan itkemättä.
Kukaan ei kysy, milloin haluamme tulla,
milloin poistua.

Søren Kierkegaard

En luokittele itseäni penkkiurheilijaihmiseksi, vaikka tiedän suht koht missä urheilumaailma menee, mitkä kisat on menossa... Ehkä se etten luokittele itseäni penkkiurheilijaksi, johtuu siitä etten menetä yöunia jos minuta jää jokin kilpailu/matsi näkemättä tms. 

Tanska Suomi jalkapallo-ottelu oli monella tasolla hyvin eksistentiaalinen. Se kosketti minua hyvin ihmillisellä tasolla. Siinä oli jotain semmoista hyvää, mikä ylitti vain urheilun rajat. Se oli hyvä ottelu. Se olisi ollut hyvä ottelu olisi lopputulos ollut mikä tahansa.

(S.Kierkegaard on eksistentialismin kantaisä ja hän oli siis tanskailainen.)

Jääkaapissa oli kaksi Happy Joe siideriä. Toinen pullo näytti toista reippaasti tummemmalta vaikka molemmat olivat samaa merkkiä. Osoitin vaimolle niitä ja sanoin:
- Kato miten tummaa toi toinen on... 
- Ei ole. Siinä on takana punainen tomaattimurskapurkki.
- No niin. Sä et ole ollenkaan niin tyhmä kuin minä ☝

Aina kun vaimon lapsista on "kyseenalaista"* sanottavaa puhun vaimolle hänen lapsista, kun vaimon lapset sitten tekevät jotain mairittelevaa, puhun meidän lapsista 😃

Kirjoitan tätä nyt ja vaimo lähettelee minulle TikTok-videoita. Viime juhannuksena yhtenä iltapäivänä kun oli todella kuuma, emme keittäneet kahvia vaan joimme Pepsiä ja lähettelimme tiktokkeja toisillemme.

Joen vesi on todella alhaalla.

* Ja kyseenalainen tarkoitaa tässä et pojat vähän riehuvat tms pientä.

Umpikujahtaminen is the Way

Tänään Kylällä semmoinen tapahtumapäivä et moni paikka auki ja erillisiä juttujä järjestetty. Tänään päivälliseksi suunniteltu grilliruokaa. Ja sää ei oikein suosi tätä 😂 Tuulee ja sataa aika reippaasti.

Uudessa työssä on semmoinen jatkuva toistuva heittäytyminen. Se on ikäänkuin jatkuvaa menoa täysin uudelle alueelle. Tiedän että tähänkin syntyy rutiineja, mutta se tulee tietenkin ajan kanssa. Työssäni on paljon uusia termejä, jotka ovat minulle täysin uppo-outoja. Minullahan ei ole mitään koulutusta tuohon työhön mitä nyt teen. Useasti on tuntunut täysin umpikujalta että mitä nyt. Sitten olen tajunnut kysyä jotain tai tajunnut tehdä jotain hyvin pientä ja koko juttu tuntuu selviävän.

Nyt tajusin että tietty umpikujahtaminen saattaa olla tie tämän jonkin pienen tajuamiseen. Tämä on minulle vierasta, koska olen tottunut tiettyyn liukuhihnamaiseen työhön, jossa vika (se ettei työ suju) johtuu jostain näkyvästä koneviasta. Tässä umpikujaisuus ei ole missään koneessa (tai voi olla), mutta se voi olla viestinnässä, eri kielissä, ymmärryksessä... niin ja siis siinä ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä ole tekemässä 😂

Pic from Pinterest

Sinä luet näitä sanoja nyt

1) Omituisesti, kaksi eri asiaa, mutta molemmat isoja, saivat tänään vahvan sysäyksen. Toinen päättyi hetkittäisesti "kielteisesti", mutta silti se heilahti hyvään suuntaan. Toinen asia oli vähän yllättävä, kun tuli puhelu pitkältä, mutta tästä ehkä myöhemmin lisää.

2) Vanhempani kävivät täällä tänään. Isäni kanssa ladottiin peräkärryyn aidan palasia samalla vaimoni jutteli äitini kanssa. Myöhemmin vaimoni sanoi äitini useasti mainitsevan aivoinfarktini, kun he keskustelevat. Merkitys lienee iso, koska siitä on jo yli kymmenen vuotta.

3) Kun olet tietoinen näistä sanoista, olet tietoinen näistä sanoista mitä luet, jos mieleesi tulee näitten sanojen lisäksi jotain muuta, olet tietoinen siitä mitä mieleesi tulee. Olet tietoinen siitä mistä olet tietoinen. Sinä et voi välttää sitä. Olet se.


4) Vaimoni sanoi minulle tänään olleen minusta ylpeä. Tämä merkitsee paljon <3

Photo by JJ Thompson

Jätä pelko taaksesi tänään

Eilen oli suht raju ukkonen kun ajettiin kaupungista kotiin.
Tänään ukkonen on pari kertaa murissut. Grr.

Kävimme tänään paikallisessa kahvilassa jossa, joku nimeämätön synt.sankari tarjosi kaikille päivän aikana kahvit. Meidän naapuri esiintyi ja vähän päästiin juttelemaan. On sillee jännää, että täällä varmaan aika moni tuntee/tietää minut, mutta minä en niin monta.* Vaimo on asunut tällä kylällä koko ikänsä ja hänen rinnalla tuntuu etten tunne juuri ketään. Tämä vertailuhan on täysin kohtuutonta 😊 Tiedän et oma paikka löytyy. Kyllä. On minulla loppuelämä aikaa.

- Sä oot enemmän maalainen kuin maalaiset... Sä oot semmonen uusmaalainen 😂, Vaimo sanoi.

Kun viimeksi käytiin mökillä, juttelin tädin miehen kanssa. Sanoi elämänmuutoksestani (kaupungista maalle, työ):
- Aikamoinen elämänmuutos...
- Jep.

* Vaimo suht aktiivinen FBssä ja on jakanut aika monta kuvaa missä näyn 😀

Pic from Pinterest

Kauppa. Sinne ja takaisin

Vaimon lapset eivät tulleetkaan sunnuntaina.
Ovat isällään perjantaihin asti.
Joten pidämme kattoa päällämme kahdestaan.

Eilen töiden jälkeen haimme tavaraa töihin ja sen jälkeen kävimme ulkoilmaravintolassa syömssä. Päätimme ostaa viikon ruuat tänään. No kävimme myös tänään samaisessa paikassa 😀 Nyt oli mukana vaimon nuorin ja toiseksi vanhin tänään syntymäpäiväänsä viettävä tytär. No emme menneet kauppaan tänäänkään 😆

Jos kyse onkin vain siitä että olet vain tietoinen siitä mitä on?

Paremminkin...

Jos oletkin vain tietoisuus.
Ei muuta, ei mitään muuta.

Pic from Pinterest

Pelihuone

Koko päivä siihen meni ja homma jäi vielä kesken, mutta siitä huoneesta mikä aamulla näytti kovin sekavalta ja lasten leikkihuoneeksi sopimattomalta kuoriutui jotain todella tyylikästä ja hyvää. Se kun yksi huone saatiin jokseenkin kuosiin aiheitti sen että muu asunto sitten sotkeentui. Mutta. Näen että molemmat tietävät että hetkittäinen sotku ei ole mikään lopullinen tila ja tuon huoneen sotkuisuus on aiheuttanut meille molemmille enemmän ja vähemmän stressiä.

Laitoin tervehdyksen nykyisen kotikyläni FB sivulle ja sain viestilleni yllättävän monta tykkäyistä :)

Pic from Pinterest

Homo homini lupus

 Lähetin vaimolle kuvan (joka on siis Pinterestistä) 

Vaimo sanoi kuvan saatuaan:

- Kyllä. Paitsi ettet sä ole koskaan ollut rikki...

Totta.

Uskoa olevansa rikkinäinen, on aivan eria asia kuin olla rikkinäinen. Rikkinäisyyden roolia vetänyt, sille uskoutunut, sen valtaan päästänyt on kuin hajonneen naamarin kasvoilleen laittanut ja uskoo todelle että kyllä, olen rikki.
 
Pohjallahan on siis uskomus että olen rikki. Sitten lähtee korjaamaan tuota rikkinäisyyttä. Korjausyritys voi olla sosiaalinen, poliittinen, uskonnollinen, henkinen or whatever... ja siis ensin yrittää korjata jotain kautta, sitten jos se ei toimi siirtyy seuraavalle tasolle ja näin loputtomasti. "Jos jokin auttaisi..." Kaikki tämä on korjausyritystä ongelmaan, jota ei ole. Ja ihminen käyttää kätevästi koko elämänsä löytääkseen ratkaisun ongelmaan, jota ei alunperin olekaan.

Koko elämä opitaan ongelmallistamaan. Elämän on siis pakko olla ongelmallinen, ja koska sen täytyy olla ongelmallinen, siihen on ehdottomasti oltava ratkaisu. Elämän on oltava solmussa, joten se solmu on saatava auki.

Solmua ei tarvitse yrittää saada auki,
koska lanka ei ole solmussa.

Jumalaa silmä silmästä

Olin tänään töissä koneella.
Kuuntelin Spotifyn laatimaa listaa omien mieltymysteni pohjalta.
Soitti mm Kotiteollisuuden Ikuisesti:

Jumalani on tullut tänne
meitä katsomaan,
heiluttelee puiden latvoja,
ravistelee minua

Yksinäisyyden pakoilu on vastuun pakoilua.
Vastuun pakoilu on sitä,
että heittäydytää minkä tahansa asian eteen ja

s y y t e t ä ä n  s i t ä.

Yksinäisyyden pakoilu on yritystä väistellä todellisuutta.
Yksinäisyyden/vastuun pakoilu on syvintä eskapismiä.

Anna Maija Raittilan kirjan nimeä lainaten Hiljaisuus ei ole pakoa mistään.

Vaimo varasi työpäivän aikana liput loppuvuodesta yhdelle keikalle, ja melkein samalla heitolla läheisestä hotellista huoneen. Vaikka tuo on keskellä viikkoa niin saadaan homma kyllä järjestettyä vaikka päälle on ainakin yksi nimeltä mainitsematon muutuja.

From Pinterest

Ei yhtä ilman kahta

 Jos se ei ole tullut selväksi niin käyn samassa työpaikassa vaimoni kanssa. Teemme eri töitä, mutta istumme samassa toimistossa. Töissäni, tai työtehtävissäni, toteutuu kuitenkin kaksi linjaa:

1) Teen osan työni ns koneella. Hyvin fyysistä, simppeliä, liukuhihnamaista työtä, jossa näkee muutamassa minuutissa työnsä tuloksen.

2) Osan työstä teen päätteen ääressä. Toimistotyötä, jonka tuloksia ei todellakaan näe päivässä tai viikossa tai ehkä ei oikein milloinkaan. Päätetyössä olen saman pöydän ääressä vaimon kanssa. En olisi ikinä ryhtyhyt tähän työhän/tehtävään jos vaimoni ei olisi osoittanut hyvin selvästi uskovansa minuun, koska tämä on jotenkin ollut niin epämukavuusalue minulle.

Nämä kaksi ovat jo nyt opettaneet minua. Neljän päivän jälkeen. Koneella olen tutussa vanhassa työssä jota tein aikanaan jo 27 vuotta. Tämä on ikään kuin hallussa vaikka en siis tunne vielä ollenkaan käytäntöjä. Toinen puoli työstä ei ole ollenkaan hallussa. Se on uutta monessa suhteessa. Eniten tässä työssä on ollut oppia se että annan homman ollu kun mitään näkyvää tulosta ei ole näkyvissä tai tulossa.

Luin tänään Frode Gåslandin sanat:

Don’t be afraid to be deeply alone,
aloneness creates stillness,
stillness creates healing,
healing opens up to love,
and in that love
the concept of being alone dissolve.

Ja kyse ei ole erakoksi ryhtymistä tai vaimosta eroamista tms ulkoista. Vaan kyse on ei-minkään tekosyyn taakse astumista ja vastuun loputonta välttelyä. Näissä sanoissa on jotain samaa henkeä kuin Krishnamurtin seuraavissa tämän postauksen päättävissä sanoissa

If you do not follow somebody you feel very lonely.Be lonely then. Why are you frightened of being alone?

Because you are faced with yourself as you are and you find that you are empty, dull, stupid, ugly, guilty and anxious - a petty, shoddy, secondhand entity. Face the fact; look at it, do not run away from it.The moment you run away fear begins.

An Interlude by Nicebleed

Sirpaleet tuovat onnea

Sain juuri kirjoitettua eilisen postauksen, joka jäi itsestäni vähän torsoksi, mutta ihan sen jälkeen luin vaimon eilisen postauksen ja yksi lause hajoitti täysin tai oikeammin se osui niin kohdalleen, että se ikään kuin pyyhkäisi tieltään pois kaikki asetelmani. Hajosin. Siis hyvällä tavalla.

Luin tuota tekstiä ja vaimo ryntäsi heti luokseni kun näki minun ottavan osumaa. Kuulin hänen lähestyvän tai tiedostin sen, vaikka todellisuuden täyttikin sirpaloituvan sydämen äänet. Hän kuiskasi korvaani älä mene pois kun meinasin mennä toiseen huoneeseen tai ulos tms. Rauhoituin nopeasti vaikka en ollut  lähelläkään epätoivoisesti hajota. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta siis liikutuin syvästi, Epätoivoisesti hajoaminen on siirtymistä epätoivoiseen tilaan, jossa mässäillään ja podetaan sitä epätoivoa. Siitä tilasta ikään kuin pidetään kiinni ja kaikki nähdään tuon epätoivon läpi.

Hajoaminen liittyi siihen kieltäytymiseen tyttären konfirmaatiojuhlista. Siitä ehkä toiste.

Aamulla kun lähdimme töihin tuoksui viereisen joen pohja kun joki oli juoksutuksen takia laskenut. Kun palasimme töistä avasin auton oven ja kasvot vastaanottivat lietenlannan lempeän tuoksun.

The Dispersion Effect by Seamless

Tänään

1) Olin tänään kolmatta päivää töissä uudessa työpaikassa. 

2) Kieltäydyin tänään tyttäreni konfirmaatiojuhlakutsusta.

3) Ajoin tänään 4 kertaa lähikaupan ohi ja myöhemmin kävin tuossa samaisessa kaupassa.

4) Sain tänään vaimon eksältä avaimenperän jossa tämän tämän vaalinumero.

5) Halasin tänään vaimoani syvästi.

6) Tänään.

Roots by Frank Moth

Rakkaus on leijonan murinaa

Katsoimme vaimon kanssa häätositeevee ohjelmaa. Ohjelmassa hääleikkinä kyseltiin kumpi puolisoista sitä-ja-tätä. Vaimon kanssa arvuuteltiin miten sopii meihin. Ohjelmassa kyseltiin kuka on perheen pää. Vaimo osoitti hetkeäkään epäröimättä minua. Häkellyin. Hän sanoi, että on aina kokenut niin. Häkellyin lisää... tai päätietokone sanoi:

"I do not compute."

Olen edelleenkin jotenkin hämmentynyt. Kyse ei ole missään määrin siitä ettemmekö kokisi/olisi tasa-arvoisia. Kyse ei ole missään määrin siitä ettemmekö seisoisi ihmisinä samalla viivalla. Kyse on jotenkin siitä vastuusta, joka minun on otettava kannettavakseni. Tiedän sisimmässäni, että se kuuluu minulle. Tiedän että olen ollut haluton sitä ottamaan. Tajusin vaimon minua osoittaessani, että kyse on jostain selviöstä, jonka hän on aina nähnyt ja tuntenut selvästi. Tajusin, että kyse on asenteesta(ni). Henkisestä asenteesta.

Vaimoni on aina nähnyt minussa jotain mikä on itselleni ollut vierasta. Hän on aina tunnistanut minussa ikäänkuin leijonan, kun itse olen kokenut itseni määkivänä lampaana. Mutta siis jo alusta asti hän on nähnyt minussa jotain semmoista mitä en ole nähnyt itsessän ja tunnistan sen ettei hän näe minussa minulle jotain vierasta vaan jotain mitä minussa on.

Kirjoitan tästä leijonasta ja lampaasta vielä.

Kiitos.

Garden Delights by Nicebleed