Ei yhtä ilman kahta

 Jos se ei ole tullut selväksi niin käyn samassa työpaikassa vaimoni kanssa. Teemme eri töitä, mutta istumme samassa toimistossa. Töissäni, tai työtehtävissäni, toteutuu kuitenkin kaksi linjaa:

1) Teen osan työni ns koneella. Hyvin fyysistä, simppeliä, liukuhihnamaista työtä, jossa näkee muutamassa minuutissa työnsä tuloksen.

2) Osan työstä teen päätteen ääressä. Toimistotyötä, jonka tuloksia ei todellakaan näe päivässä tai viikossa tai ehkä ei oikein milloinkaan. Päätetyössä olen saman pöydän ääressä vaimon kanssa. En olisi ikinä ryhtyhyt tähän työhän/tehtävään jos vaimoni ei olisi osoittanut hyvin selvästi uskovansa minuun, koska tämä on jotenkin ollut niin epämukavuusalue minulle.

Nämä kaksi ovat jo nyt opettaneet minua. Neljän päivän jälkeen. Koneella olen tutussa vanhassa työssä jota tein aikanaan jo 27 vuotta. Tämä on ikään kuin hallussa vaikka en siis tunne vielä ollenkaan käytäntöjä. Toinen puoli työstä ei ole ollenkaan hallussa. Se on uutta monessa suhteessa. Eniten tässä työssä on ollut oppia se että annan homman ollu kun mitään näkyvää tulosta ei ole näkyvissä tai tulossa.

Luin tänään Frode Gåslandin sanat:

Don’t be afraid to be deeply alone,
aloneness creates stillness,
stillness creates healing,
healing opens up to love,
and in that love
the concept of being alone dissolve.

Ja kyse ei ole erakoksi ryhtymistä tai vaimosta eroamista tms ulkoista. Vaan kyse on ei-minkään tekosyyn taakse astumista ja vastuun loputonta välttelyä. Näissä sanoissa on jotain samaa henkeä kuin Krishnamurtin seuraavissa tämän postauksen päättävissä sanoissa

If you do not follow somebody you feel very lonely.Be lonely then. Why are you frightened of being alone?

Because you are faced with yourself as you are and you find that you are empty, dull, stupid, ugly, guilty and anxious - a petty, shoddy, secondhand entity. Face the fact; look at it, do not run away from it.The moment you run away fear begins.

An Interlude by Nicebleed