Realitya asenteella

Katsomme vaimon kanssa paljon realityä.

Keskustelemme paljon. Painamme mahdollisuuksien mukaan ohjelmia pauselle. Yleensä katsomme tallenteita juuri tästä syystä.

Eilen katsoimme Ensitreffit Alttarilla Tanska ohjelmaa, ja sitä miten yksi osallistusa pisti vaimon silmään. "Hän on erityisherkkä." Hän käytti kieltä, osoitti huomioita tavoin jotka osuivat vaimoni silmiin. Hän mm puhui siitä että hänen puolisollaan on hyvä asenne. Tästä puhuimme lisää.

Erityisherkän kielessä asenne tarkoittaa jotain paljon enemmän kuin vain mielellistä asennetta. Kyse on enemmän siitä miten kantaa koko olemisen, siitä miten on läsnä kaikessa. Tämä on vastakohtana siihen miten joskus lankean vanhoihin kuvioihin, rajallisiin toimintatapoihin, toimimattomiin kaavoihin ja vaimoni aistii tämän välittömästi. Laskeudun ikäänkuin olemisen keskeltä johoinkin suppeaan vanhaan itseään toistavaan kaavaan. Vaimoni tuntee tämän eikä voi sietää sitä, kuinka valitsen itselleni pienemmän roolin kun tarjolla olisi se osa mihin minut on tarkoitettu ja mikä oikeasti olen. Rooli on rajattu, pieni sivupäätelmä, ahdas ei-minä, joka ei missä kohtaa sitä minää joka oikeasti olen. Yksinkertaistaen. Leijona vetää päälleen lampaan taljan ja esittää lammasta.

Olen kuitenkin se mikä olen.
En yhtään vähempää.

Pic: Nicebleed

Ristiriita

Kun riita on päällä 

niin vaimoni ei ikinä unohda 

muistuttaa minua lääkkeistäni.

Tämä muistuttaa 

minulle sen mikä hänelle 

on oikeasti 

tärkeää.

Pic from Pinterest

Etsimisen päättymisen etsiminen johtaa

 ...vain loputtomaan etsimiseen. 

Logiikka on kuin se että yrittäisi ratkaista alkoholismin juomalla.

Olen alkoholisti, siispä juon lisää.

Henkisen tie vie ristiriitaisuuteen kun ensin ihminen vaeltaa sokeana etsien ulkopuolelta sitä mikä tekisi hänet onnelliseksi. Sitten hän alkaa hakea onnellisuutta itsestään, kun on ensin hakenut 40 vuotta sitä ulkopuoleltaan. Haettuaaan aikansa, vaikka 20 vuotta, sitä hän huomaa, että juuri tuo onnen hakeminen vie onnen. Joka kerta kun hän alkaa hakemaan onnea, hän muistuttaa itseään siitä, ettei hänellä sitä ole. Tämä tietenkin johtaa hänet loputtomaan luuppiin ja noidankehään, josta hän näkee ulospääsyn vain kykenemällä etsimällä lisää. Kuin yrittäisi ratkaista ongelman luomalla tuon ongelman. Uudestaan ja uudestaan. Ongelma on se, että syön nastoja, ja yritän ratkaista ongelmani syömällä lisää nastoja.

Tällä viikolla menin töihin ja kuuntelin CDltä (jep) Tony Parsonsia. 

Yhtäkkiä kysymys nousi: Miksi etsimisen olisi päätyttävä? Miksei se voisi jatkua? Etsijä hakee etsimisen päättymistä, muttei se voi ikinä etsimällä löytyä. Entäs jos etsijä antaa etsimisen vain jatkua? Entäs jos hän antaa sen vain go on? Entäs jos etsijä antaa etsimisen soida taustalla kuin kuluneen vanhan levyn... taustamusiikkia, jolla ei lopulta ole mitään väliä.

Pic by Nicebleed

Pari sanaa tunteista

Tässä ei ole niinkään kyse erityisherkkyydestä vaikka varmaan antaakin erityisen painon tälle asialle vaan miehestä ja naisesta... Tai oikeastaan minusta ja vaimostani, mutta jos tämä aukaisee jollekin jotain niin kiva.

Riidellessämme vaimoni ei ole niinkään huolissaan/kiinnostunut niistä asioista, joista hän puhuu vaan hän on kiinnostunut enemmän niistä tunteista mitä hänessä herää. Hän ei koskaan väittele ns tosiseikoista* vaan hän on kiinnostunut tunteista ja fiiliksistä niiden takana.

Se mitä olen oppinut (huonosti kyllä) ettei ole riitatilanteessa syytä lähteä väittelemään asioista ns tosiseikoilla, koska hän ei puhu niistä. Jos lähden väittelemään tosiseikoilla ohitan välittömästi hänen tunteensa, siis ohitan hänet. Ohittaessani hänet lähden välittömästi kulkemaan ns väärään suuntaan... plus... Ohittaminen on antirakkautta. Se ettei kuule toista, se ettei kuuntele toista on vastakohta toisen kohtaamiselle, mikä taas on rakkautta.

Rakkaus on kuulluksi tulemista.
Rakkaus on kohtaamista.
Rakkaus on sen näkemistä, että välillämme ei ole mitään estettä.

* Enkä tietenkään sano, että ne olisivat hänelle yhdentekeviä vaan ne viittavat siihen asiaan, mistä hän oikeasti puhuu. Minä taas yleensä tartun tosiseikkaan itseensä, en siihen syvyyten mikä sen taustalla on. Näen vain sen seikan, kun hänelle todellisempi on se seikka joka ei näy vaan tuntuu.

Pic from  Pinterest

Oikea asenne

Olen useasti ristiriitojen yhteydessä tömännyt siihen, että vaimoni puhuu asioista, joita en tavoita. 
Näen että tämä liittyy erityisherkkyyteen. Hän on sanonu että levitän negatiivisuutta, asenteeni on väärä tai että olen ns nurkkahenkilö*.

Tavoitan näissä tilanteissa sen että olen tietynlaisessa suppeassa roolissa enkä ole kokovaltainen minä. Erityisherkkyyteen näen että tämä liittyy niin että rakas vaimoni selvästi tuntee sen, että olen eri minä. Rajoittunut minä. Hän on joskus sanonut ettei voi sietää tätä toista minää. Olen kokenut tilanteita joissa olen siirtynyt tästä rajoittuneesta minästä itsekseni ja vaimoni ahdistus on välittömästi pudonnut pois. Voi olla että sinä lukijani et tiedä mistä puhun mutta epäilen että vaimoni nyökyttelee tätä lukiessaan.

Rajoittunut minä on rooli, joka on syntynyt puolustuskeinoksi, tai jonka minä olen jossain nuoruudessani rakentanut itselleni suojaksi maailmaa vastaan. Se ei ole vain syntynyt vaan olen sen rakentanut kun en ole muuta osannut. Koen että vaimoni aistii kun siirryn tähän rooliin ja tämä roolitus ahdistaa suuresti vaimoani, koska olen kutistanut itseäni. Astun saappaisiin jotka ovat minulle liian pienet. En ole oma itseni. Vapaa ja rohkea vaan sellittynyt, ahdas, pelkäävä, ahdistunut ja eloton.

Kun siirryn tähän keinotekoiseen rooliin valintani ei ole tietoinen. Ikään kuin pakenen siihen, koska muuta en siinä tilanteessa osaa... ja tämä rooli ei toimi. Se ei ole koskaan toiminut. Vaimoni aistii kaiken tämän. 

Tiedän että jatkan tämänkin asian käsittelyä. 

* Nurkkahenkilö on nimi, jonka olemme antaneet roolille, johon tiedostamattani takerrun/olen takertunut ristiriitatilanteissa.

Pic from Pinterest

Muutama sana erityisestä herkkyydestä

Vaimoni on erityisherkkä.

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat.

WIKIPEDIA

Tämä selvisi/valkeni minulle pari päivää sitten. Meillä oli todella raivokas riita, ja sen jälkipuinnissa minulle valkeni se miten voimakkaasti vaimoni tuntee tunteet. Kun jokin asia ärsyttää minua niin vaimolla kokemus ärtymyksestä saattaa vahva fyysinen kokemus. Saattaa olla ja todennäköisesti onkin.

Tajusin, että jos joku ihminen on hänestä epämiellyttävän tuntuinen olen ajatellut että

Se ihminen, joka eniten nostaa karvojani pystyyn,
on samalla se, joka omaa jotain semmoisia piirteitä,
joita en halua itsessäni nähdä.

mutta hänen silmissään jokin ihminen saattaa olla täysin yhdentekevä, mutta tuo toinen tuntuu äärimmäisen pahalta. Tämä ihminen esim ei ole ollenkaan kohdannut varjoaan ja hän vuotaa pahaa energiaa ympärilleen. Minulle hän saattaa tuntua ärsyttävältä enkä halua olla hänen kanssaan enempää tekemissä, ja vaimollani saattaa olla aivan sama kokemus plus vaimoni tuntee tuon toisen ihmisen energeettisen negatiivisuuden. Se tuntuu hänestä todella raskaalta. Toisella tuntuu olevan ikään kuin musta pilvi pahanhajuista kielteisyyttä mukanaan.

Minä koen että tunne on vain tunne, mutta vaimolleni tunne ei ole vain tunne vaan se on muurinmurtaja, hajauttaja ja jotain mikä todella tuntuu fyysisellä tasolla.

Jatkanen tästä aiheesta myöhemmin, koska sen oivaltaminen on avannut eteeni aivan uuden ihmisen. 
Rakastan vaimoani ja tänään on vuoden toinen hääpäivämme. Meillä on kaksi hääpäivää, kun ensin avioiduimme maallisen vallan ja sitten taivaallisen vallan edessä.

Tätä kirjoittaessani tiedän sinun maalaavan eteisessä. Tekisi mieleni lähettää nämä sanat sinulle, mutta luet ne kyllä täältäkin: Rakastan sinua Rakas Vaimoni. Olet elämäni Rakkaus, enkä jätä sinua koskaan.

(Pic Nicebleed)

Sekoilua huonekaluliikkeessä

Huomenna (tai oikeastaan tänään) on se päivä jota olen jo vuoden odottanut/pelännyt... tai 10 vuotta odottanut/pelännyt. Olo vähän tyhjä. En voi sanoa, että hyvällä tai huonolla. Vain tyhjä. Jotenkin enemmän kuin vain huono/hyvä. Tästä kaikesta ehkä myöhemmin. Ehkä. Myöhemmin.

Kävin vaimon kanssa tänään IKEAssa.
Sekoilimme. Ostimme myös yhden hyllyn ja yhden eteiesen rekin tms.

Hirveän kuuma.

Kokosin hyllyn yläkerrassa, jossa on todella kuuma.
Hiki virtasi kun väänsin ruuvia.

Tämä ehkä aika mitäänsanomaton postaus.
Katsotaan mitä huomenna tulee.

Pic from Pinterest