maanantai 31. toukokuuta 2021

Hiljaa virtaa sisin

Tänään aloitin työn uudessa työpaikassani. Tosin olen tutustunut tässä työhöni jo pidemmän aikaa, että sillee se ei ollut "ensimmäistä kertaa ovista sisään kävelyä". 

Elämässäni on tapahtunut hirveän paljon vuoden aikana. En todellakaan viime vuonna tähän aikaan tajunnut että tänä vuonna olen juuri tässä. Uusi työ, uusi koti, kaupunki vaihtunut maaseudun rytmiin.

Osa mielestä ei ikäänkuin ole ymmärrä tätä muutosta tai jotenkin ole ollenkaan ymmärtänyt sen tapahtuneen. Se on ikäänkuin pudonnut kelkasta. Toinen puoli toteaa vain viileän tyynesti:

- Tästä mennään ❤

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Työkuvioita hernepellossa

 1) Tänään oli vähän ihmeellinen päivä.


Kun olin vielä edellisessä työpaikassani ja tiesin siirtyväni nykyiseen arvelin, että työnkuvani säilyy kutakuinkin samantyyppisenä eli minun tapauksessa jokseenkin toistuvana vähän yllätyksettömänä tehdastyönä. Ja niin minusta tulikin tehtaan virallinen ostaja... Purchaser. En ole mitään vastaavaa tehnyt aiemmin. Oikeastaan se että olen kuitenkin jokseenkin kokenut tämän stressisttömäksi, johtuu siitä, että huomaan vaimoni täysin luottavan minuun ja kykyihini tehdä juuri tätä vaikka sisimmässä fiilis on kuin olisin Edvard Munchin Huuto -taulu.

Eli nämä kaksi rintarinnan:

2) Tämäkaltainen repivä kaaos ja täydellinen rauha asuvat sielussani. Huomaan kaipaavani lepoa ja sitä mitä nasaretin miehen kerrotaan sanoneen, "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Tajuan myös, että juuri levon kaipaaminen vie rauhan. Tajuan noidankehämäisyyden.

3) Naapuripellolle kasvaa hernettä.

4) Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä taas mökillä. Nyt vaimon kolmen nuorimman pojan kanssa.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Sinä et ole kaava

Tässä muutaman viime päivänä on alkanut varmistumaan se miten itsessä asuu odotus siitä, ettei tämä (parisuhde) voi mennä näin hyvin, ongelmitta... että jotain pitää tapahtua ja ikäänkuin itsessä alkaa asumaan demoni joka hakemalla hakee ongelmia, tulkitsee toisen mielialoja ja tämä asenne on kuin itseään toteuttava ennustus. Toinen alkaa aistimaan epävarmuuteni, mielyttämisenhaluni, paikkailunhalun ja parantelunhaluni. Tämä ajaa toisen lopulta hermostumaan.

Ja kaikki tämä juontaa edelliseen liittooni, joka oli monessa suhteessa juuri tuota mielialojen tarkkailua ja mielyttämisellä pelaamista, koska arvelin sen auttavan. Suhde oli muutenkin monessa suhteessa ristiriitojen repimä. Ja se jatkui liian... liian pitkään...

Se kaava mikä toteutui tuossa aiemmassa suhteessa oli seuraavanlainen:

1) Odotin että jokin menee mönkään. Odotin että toinen lopulta hermostuu. Seurasin tätä tilannetta tarkkailemalla toisen mielialoja, välttelin aiheita, jotka olivat aiemmin aiheuttaneet kovia ristiriitoja.

2) Sitten sota syttyi siitä mitä olin tehnyt jotain tai en ollut, mutta syy oli kuitenkin minun.

3) Tätä seurasi mykkäkoulu, jossa sitten vain elettiin. Tai siis minä elin.

4) Sitten mykkäkoulu päättyi. Yllättäen. Ilman syytä.

Kun toinen lopulta räjähti, Se oli lopulta helpotus. Enää ei tarvinnut odottaa. Lopulta kaikki oli selvää. Ei tarvinnut miellyttää eikä tarvinnut arvailla toisen mielialoja. Nyt huomaan että tuota selkeää hetkeä oikein haki, koska selkeyttä ei muuten ollut. Elämä oli muuten(kin) täysin käsittämättömien odotusten täytttämistä tai yritystä täyttää jotain semmoista mitä en oikeastaan edes tiennyt mitä piti täyttää. Aistin hirveät odotukset, mutta en edes tiennyt mitä odotettiin.

Ja nämä tavat toimia olen tietenkin tuonut tähän suhteeseen, jossa ei kuitenkaan ole mitään tuollaista. Vaimoni on suora, ei pelaa mitään pelejä... ja hän näyttää tunteensa avoimesti. Ja Tämä minulle vaikeinta. Ei se kun hän iloitsee ja osoittaa rakkauttaan vaan kun on vihainen. Kun meille vaimoni kanssa tuli ensimmäinen kunnon riita ja hän oli vihinen minulle olin itse melkein heti että no, sä haluat varmaan nyt erota. Hän oli et ei suinkaan, olen vain vihainen. Tämä oli iso oivallus itselle. Toinen voi olla vain vihainen ja sen ei tarvitse tarkoittaa eroamista.

Olen tänään oivaltanut miten tämä kaavan seuraaminen on mahdollistanut tietyt parisuhteen roolit joita olen ottanut, mutta näistä rooleista joskus toiste.

maanantai 24. toukokuuta 2021

Henkinen tie

Haluat löytää perille.
Haluat löytää rauhan.
Koko elämäsi tähtää siihen pisteeseen, jonka takana on lepo. 

Ensin elät elämääsi päämäärättä, sitten löydät päämäärän, jota jahdata, ja tässä saattaa vierähtää koko elämä... mutta entäs jos elämäsi päämääräksi näyttäytyy päämäärättömyyden löytämäinen, entäs jos rauhan vie juuri sen etsiminen, ja päämääräksi muodostuu kuinka löytää se miten päättää loputon etsiminen. Tämä on kuitenkin noidankehä. Jos yrität etsiä sen miten päättää etsiminen, tämä on vain etsimisen uusi muoto. Se ei vie mihinkään.

Sinun ei tule antautua vaan antaa antautumisen tapahtua. Ii is not about you. Kyse ei ole siitä että sinä teet vaan siitä, miten annat kaiken tapahtua itsellesi ja hyväksyt sen mitä sinulle tapahtuu. Jo.

Antaudu halullesi antautua.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Maalta mökille... ja sieltä takaisin

Olimme Vaimon kanssa vanhempieni mökillä. Meiltä on puolen tunnin ajo mökille, kun taas kaupungista ajomatkaa oli n kaksi ja puoli tuntia. Olemme käneet useasti ennenkin mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun mökillä ei ollut ketään muita niin että menimme paikalle siis ihan kahdestaan.

Varsinkin vaimo on miettinyt, että menetänkö mökkeilyn ilon, kun asumme näin lähelleä mökkiä ja arki kotona on aika lähellä tuota mökkielämää.

(REW Siis mökki sijaitsee vaimon kotipaikan lähellä. Tämä ei ollut tiedossa heti kun tutustuimme. Aika pian kyllä. Toinen hauskahko sattuma oli se että vaimo asuu paikkakunnalla jossa aiemmin työskentelemäni firman HQ on... ja siis työskentelimme melkein samalla alla, mutta ei ihan, joten mitäin kilpauluristiriitaa tms ei ollut.)

Olemme siis monesti käyneet mökillä ja olleet siellä yötäkin, mutta se on tuntunut ehkä enemmän kyläilyltä, kun paikalla on ollut muitakin. Ero siis aiempaan oli se että nyt emme menneet kylään vaan pakkasimme vähän mukaan. lämmitimme saunan ja teimme ruokaa. Katsoimme Yösyöttö elokuvan ja söimme sipsejä :)

Ps. Kirjoittaessani tätä kirjoitin saatuma (typo), vaikka piti korjata sattuma niin korjasin sastuma.
Nyt jo kotona... Olen muuten kirjoittanut tätä blogia päivän tahtiin, ja ajoittanut tekstejä niin että ne tulevat myöhässä kirjoitusaikaan nähden, jos joskun alan kirjoittamaan päivittäin niin se on sitten. Tätä kirjoittaessani on siis lauantai. Olimme mökillä viime yön ja tämä teksti postautuu vähän yli puolen yön sunnuntain puolella.

lauantai 22. toukokuuta 2021

"Älä jää yksin, keskustelu auttaa!"

Lasten äiti on ehdolla kunnallisvaaleissa ja hänen teemoina on muunmuassa perheen hyvinvointi tms. Tähän semmoinen Friendien Chandlerin WTF käsien levittely GIF. Laitoin tähän blogini laitaan linkit

Isät lasten asialla Oppaaseen vieraannuttamisen tunnistamiseksi ja Uusperheen Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen

Ja otsikkoon viitaten...

Auttaa joo.
Tiettyyn pisteeseen asti... mutta sen jälkeen se on hyödytöntä.

Zen ja sisustamisen taito

Olen huomannut sen miten paljon tekemätöntä työtä omakotitalossa piisaa. Tämä on niin kuin loppumaton keskeneräinen projekti. Jos ei muuta ole, niin nurmikko kasvaa joka päivä. Kesällä. Toisaalta tarpeentonta itsensäpolttavaa tarvetta ei ole. Se tehdään mikä ehditään ja voidaan.

Olemme sisustaneet useamman huoneen jo meidän näköiseksi. Sisustamisesa olennaista on se, että löytyy molemmille yhteinen hyvä linja. Niin että kumpikaan ei saa tahtoaan varsinaisesti läpi vaan että tulos miellyttä oikeasti molempia. Tämä tapa sisustaa vie aikaa. Me laitoimme yht huonetta yhden koko päivän. Yleislinjat olivat selviä, mutta sitten katsoimme, kokeilimme sopiiko tuo tohon vai ei. Jos se ei sopinut, se ei tullut siihen. Sitten istuttiin uudestaan ja katsottiin, kunnes lopputulos miellytti molempia.

Tässä tavassa sisustaa päämääränä on onnellisuus.
Se että on hyvä olla siellä missä koti sattuu olemaan.

Ei kotimme ole mikään täydellisyys. Se on projekti jossa meidän on hyvä olla.

Ps. Pinterest on ollut suureksi avuksi, koska sen avulla olemme hakeneet sitä värimaailmaa ja niitä ideoita, jotka tuntuvat itselle hyvältä.

perjantai 21. toukokuuta 2021

Sosiaalinenhuomiomediahelvetti

Olen toiminut somessa monella alustalla usean vuoden ajan... mutta kuluvan vuoden aikana olen ottanut tuntuvasti etäisyyttä pudottamalla pois paljon seurattavia, lakkauttamalla kokonaan yhden isohkon tilini. Some on tuntunut kodiltani, mutta se ei tunnu siltä enää. Se ei tunnu kodilta ollenkaan. Se tuntuu keinotekoiselta omalta maailmalta joka on ikäänkuin todellisen maailman rinnalla, ja se on yhtä todellinen kuin ns oikea maailma, mutta siinä korostuu inhimillisyyden ulkopinta. Enkä sano, ettei siinä ole syvyyttä yhtään. Itselläni on edelleen sometilejä. Tämäkin blogi voitanee katsoa osaksi ns sosiaalista mediaa.

Jotenkin kaiken ytimessä on enemmän huomio kuin aitous. Some on aina menneisyyttä. Jo jokainen sana saa merkityksensä menneisyyden kautta. Sinä voit ja sinusta syntyy kuva, hahmo, rooli, epähenkilö ns oma profiilisi, jota itse toteutat tai johon muut uskovat... ja haluat siihen heidän uskovan. Jotain todellista mitä muut uskovat sinun olevan. Olet patsas, hahmotelma ... olet oman kuvasi tai roolisi vanki.* Ja lopulta et ole. Sinä et ole minkään vanki. Olet vanki vain jos pyrit toteutamaan someprofiiliasi, vain jos näet jonain mitä sinun on toteutettavana. Elämään sen mukaan. Olemaan se. 

Enkä sano että kaikki somen käyttävät olisivat sortuneet tähän, mutta ainakin itse hukuin jossain vaiheessa tähän. Sekoitin itseni siihen rooliin, jota en ole.

"You're not your Facebook status. You're not how many friends you have. You're not the smart phone you own. You're not the apps of your phone. You're not your fucking iPad. You're the all-planking, e-consuming crap of the world."


* Ja olet käsittänyt tyystin väärin tämän jos ajattelet että puhun tässä tietoisesti valheellisen kuva antamisen itsestä.


torstai 20. toukokuuta 2021

Vieraannuttaminen

Vaimollanihan on myös blogi ja aloimme omia blogejamme kirjoittaa omilla tahoilla samoihin aikoihin mutta ne ovat ikään kuin omat juttunsa. Kun minä kirjoitan aika lyhyesti vaimoni kirjoittaa pitkästi ja niin koskettavasti, että liikutuin juuri äsken kyyneliin lukiessani hänen toista postaustaan. Hän kirjoitti vieraannuttamisesta ja haluaisin sanoa siitä jotain. Aluksi lainaus vaimon lainaamasta 

Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin ja estämällä tapaamisia. Vieraannuttaminen alkaa tyypillisesti vanhempien eron jälkeen.” (Duodecim- lehti)

Tämänhetkinen ns yhteiskunta ei ole mitenkään kykenevä näkemään tai puuttumaan vierannuttamiseen. Ongelmaa ei tunnisteta tai nähdä. Siihen voidaan käytännön tasolla puuttua oikeusprosessien tasolla, jos sinulla on varaa asianajajien palkkioihin ja jos sinulla aikaa äärimmäisen hitaasti toimivan oikeuskoneiston rattaiden pyörintään. Kun lapset ovat pieniä niin yksi vuosi on aika pitkä aika. Se tietää kenellä on ollut pieniä lapsia.

Keskusteluapua on kyllä tarvitsevalle olemassa, mutta tämä keskusteluapu ei korjaa mitenkään tautia itseään vaan antaa harsoisen lievää lievitystä itse tautiin, mutta se on kuin pienen laastarin laittamista kuumeiselle. Keskusteluapu on jokseenkin tarpeetonta kolaripaikalla. Perhealan ammattilaisilta on turha odottaa käytännön apua. Perheneuvolasta saa tätä keskusteluapua, lastensuojelu on aseeton, koska kaikki muut näyttävät olevan tyytyväisiä. Se että lastensuojelu otti asiani tosissaan, kun itkin puhelimessa ja sanoin että miksi puuttua mitenkään asiaan kun ainoa ihminen joka on huolesta murskana on yksinäinen isä. Aikanaan kun soitin perheneuvolaan, en päässyt aspaa pidemmälle, kun eihän siinä voi olla mitään ongelmaa kun lapset eivät oireile mitenkään. Kysyin että pitääkö minun mennä lasten äidin luokse riehumaan että lapset alkavat oireilemaan. Ei kuulemma tietenkään. Perheasianneuvottelu ja Lastenvalvojat ovat tässä tilanteessa täysin tarpeettomia. Ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, mutta kun toinen osapuoli ei ole mitenkään kiinnostunut mistään sopimisesta. Sama koski Follo sovittelua, jossa paikalla olisi ollut tuomari ja psykologi, mutta josta lankesi minulle lopulta vain 100 euron lasku, koska toinen osapuoli ei suostunut sovitteluun, jossa olisi sovittu lasten tapaamisista. Tämä isän tuska on täysin merkityksetön asia viranomaistahoihin nähden. 

Olen menettänyt kosketukseni lasteni arkipäiväiseen elämään tyystin ja tätä kosketusta ei korvaa mikään.

Ja nyt en sano etteivätkö nämä viranomaistahot auttaisi jotakuta jossain tilanteessa, mutta minä en ole kokenut saavani apua mistään muualta kuin vaimoni sylistä.

Ps. JA oli hyvä aloittaa kirjoittamalla siitä miten minä kirjoitan aika lyhyesti vaimoni kirjoittaa pitkästi kun tässä päivityksessä kirjoitin itse astetta enemmän.

Pps. Eilen pellolta lähti lentoon 7 kurjen parvi.

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Vaimon suusta

Nämä kaikki ovat vaimoni sanomisia ja hänen luvallaan täällä.

Mikä tauti tulee jos bordellin työntekijä puree?
- Bordellioosi

Minä vaimolle keskitalvella:
- Tääl on pimeetä kuin Mörön perseessä...
- Eiköhän kaikissa persiissä ole pimeätä...

Ostosreissulla keskustelen vaimoni kanssa läppäviasta:
- Se on läppävika kun vitsit ei luista.

Kaupan parkkiksella vaimo toteaa:
- Radio tekee muron.

Jamppa tuomisen fitimpi veli on Jumppa Tuominen.

Valitin kun ulkoa leijaili lietteen lemu. Vaimoni tähän:
Mutta se on korjannut nuhani... Hän jatkoi sitten laulaen joululaua mukaillen:
- Nuhani ja Liisi...

Vaimo kysyi: Onko hämähäkillä kuusi vai yhdeksän jalkaa?
Ymmärsi nopeasti kun aloin nauramaan.

tiistai 18. toukokuuta 2021

Maanläheisyys vs Henkisyys

Idea tähän blogiin lähti vaimolta. Pahan riidan päätteeksi sunnuntaina, hän kysyi saisiko lukea vanhaa blogiani (vuodelta 2009). Lähetin kutsun ja vähän ajan päästä hän kutsui minut sivummalle ja sanoi:

- Pitäiskö sun taas kirjoittaa blogia? Kirjoitit todella vahvasti.

Olin yllättynyt. Kirjoitin aikanaan kahta blogia. Toinen henkinen ja toinen maanläheisempi. Vaimo sanoi, että se maanläheisempi oli koskettavampi kuin se ns henkiseksi tarkoitettu. Y l l ä t y i n.

Se maanläheisempi oli henkisempi.

Yllätyin ja sydämeni nyökytteli. Maanläheisyys toi sen puolen näkyviin mihin viittaan sanalla henkisyys. Henkisyydellä ei ole minulle mitään tekemistä uskonnon kanssa vaikkakin uskonnot viittaavat siihen mihin viittaan sanalla henkisyys. Henkisyys on minulle todellisuuden suoraa kokemista. Todellisuuden näkemistä nyt. Uskontojen perustajat ovat järjestäen nähneet sen mistä uskonnot ovat sitten laatineet opinkappaleensa.

Jääkaapin ovessa on teksti Ihmeiden Oppikurssista:

Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.


maanantai 17. toukokuuta 2021

Lyhyehkö selvennys tämän hetkisestä elämästä

Olen 48v mies, joka on asunut koko elämänsä Etelä-Suomessa kerrostalossa. Tämän toukokuun lopulla siirrän kirjani pikkukaupunkiin noin 220 km päähän omakotitaloon vaimoni luokse. Vaimollani on ennestään 8 lasta joista kolme asuu tällä hetkellä täällä.

Minulla on kolme lasta joista nuorinta (9v) olen tavannut tänä vuonna 5h. Vanhempia lapsia vähän enemmän mutten mitenkään säännöllisesti. Vähäinen tapaamismäärä johtuu lasten äidin systemaattisesta vierannuttamisesta joka alkoi välittömästi kun kerroin hänelle että minulla on parisuhde nykyiseen vaimooni. (Ero lasten äitiin tapahtui siis 2016 ja parisuhteesta kerroin viime vuonna viikolla 9.)

Talomme sijaitsee joen varrella. 

Eilen näin ikkunasta pellolla juoksevan kauriin.

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Alku

Pesukone hurisee,
Maikkarin uutiset huutavat,
tee sihisee kupissa,
Rakas Vaimo istuu keittiön sohvalla omalla läppärillään (joo, meillä on keittiössä sohva... ja telkkari).

Minä istun oman läppärini, ja tämän blogin äärellä ja mietin mihin tämä tie vie.

Realitya asenteella

Katsomme vaimon kanssa paljon realityä. Keskustelemme paljon. Painamme mahdollisuuksien mukaan ohjelmia pauselle. Yleensä katsomme tallentei...