Jännä havainto kaupunki vastaan pikku kylä. Pikku kylässä kaikki tuntevat toisensa. Jos ei täysin, niin kutakuinkin on jonkun verran hajua että tuo asuu tuolla päin. On niitä täysin tuntemattomiakin, mutta tuttuja on todella paljon. Kaupungissa hukkuu massaan. Kun käyt kaupalla ei tule välttämättä ketään tuttua vastaan, kun taas kun joskus alkuaikoina vaimon kanssa käytiin isohkossa kaupassa niin ei ollut montaa kertaa etteikö vaimon joku tuntema tullut vastaan.
Koronan maskittava vaikutus vaikeutti ihmisten tunnistamista, mutta minulla on säilynyt illuusio täysin tuntemattomista ihmisistä. Järjellä käsitän, että minut kyllä tunnistetaan isomassa merkityksessä kuin mitä itse tajuankaan.
Serkkuni joka asuu täällä lähellä, touhusi koko ikänsä isänsä maatilalla. Kun hän aikanaan kävi koululuokkansa kanssa luokkaretkellä Helsingissä niin hän sanoi, että:
- Ettei siellä ole mitään tekemistä!
Tämä on se syytös jonka kaupunkilaiset helposti kääntävät maaseutua kohtaan. Ymmärrän serkkuani hyvin. Siellä ei ole mitään semmoista mitä hänellä on aina ollut lähellään. No hän on nyt rakentanut itse talon. Oikeasti itse. Puut lähimetsästä jne.
Pidän suunnattomasti siitä, että seison tässä välimaastossa ja haluan löytää sen pikkukaupungin rytmin joka ei pidä sisällään semmoista tarpeetonta kiirehtimistä.
Pic from Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti