Sain juuri kirjoitettua eilisen postauksen, joka jäi itsestäni vähän torsoksi, mutta ihan sen jälkeen luin vaimon eilisen postauksen ja yksi lause hajoitti täysin tai oikeammin se osui niin kohdalleen, että se ikään kuin pyyhkäisi tieltään pois kaikki asetelmani. Hajosin. Siis hyvällä tavalla.
Luin tuota tekstiä ja vaimo ryntäsi heti luokseni kun näki minun ottavan osumaa. Kuulin hänen lähestyvän tai tiedostin sen, vaikka todellisuuden täyttikin sirpaloituvan sydämen äänet. Hän kuiskasi korvaani älä mene pois kun meinasin mennä toiseen huoneeseen tai ulos tms. Rauhoituin nopeasti vaikka en ollut lähelläkään epätoivoisesti hajota. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta siis liikutuin syvästi, Epätoivoisesti hajoaminen on siirtymistä epätoivoiseen tilaan, jossa mässäillään ja podetaan sitä epätoivoa. Siitä tilasta ikään kuin pidetään kiinni ja kaikki nähdään tuon epätoivon läpi.
Hajoaminen liittyi siihen kieltäytymiseen tyttären konfirmaatiojuhlista. Siitä ehkä toiste.
Aamulla kun lähdimme töihin tuoksui viereisen joen pohja kun joki oli juoksutuksen takia laskenut. Kun palasimme töistä avasin auton oven ja kasvot vastaanottivat lietenlannan lempeän tuoksun.
The Dispersion Effect by Seamless
Päästä irti, älä vello. Tai sitten olet pelkästään hullu ex draaman kaipuussaan sönköttämässä. Move on.
VastaaPoista