...vain loputtomaan etsimiseen.
Logiikka on kuin se että yrittäisi ratkaista alkoholismin juomalla.
Olen alkoholisti, siispä juon lisää.
Henkisen tie vie ristiriitaisuuteen kun ensin ihminen vaeltaa sokeana etsien ulkopuolelta sitä mikä tekisi hänet onnelliseksi. Sitten hän alkaa hakea onnellisuutta itsestään, kun on ensin hakenut 40 vuotta sitä ulkopuoleltaan. Haettuaaan aikansa, vaikka 20 vuotta, sitä hän huomaa, että juuri tuo onnen hakeminen vie onnen. Joka kerta kun hän alkaa hakemaan onnea, hän muistuttaa itseään siitä, ettei hänellä sitä ole. Tämä tietenkin johtaa hänet loputtomaan luuppiin ja noidankehään, josta hän näkee ulospääsyn vain kykenemällä etsimällä lisää. Kuin yrittäisi ratkaista ongelman luomalla tuon ongelman. Uudestaan ja uudestaan. Ongelma on se, että syön nastoja, ja yritän ratkaista ongelmani syömällä lisää nastoja.
Tällä viikolla menin töihin ja kuuntelin CDltä (jep) Tony Parsonsia.
Yhtäkkiä kysymys nousi: Miksi etsimisen olisi päätyttävä? Miksei se voisi jatkua? Etsijä hakee etsimisen päättymistä, muttei se voi ikinä etsimällä löytyä. Entäs jos etsijä antaa etsimisen vain jatkua? Entäs jos hän antaa sen vain go on? Entäs jos etsijä antaa etsimisen soida taustalla kuin kuluneen vanhan levyn... taustamusiikkia, jolla ei lopulta ole mitään väliä.
Pic by Nicebleed
Hyvin kirjoitettu. Aika usein tuntuu, että ihmiset jahtaavat päämääriä ja haluavat löytää jotain lopullista, minkä jälkeen ei enää "tarvitse" etsiä. Mutta mikä täällä ikinä loppuu.... Elämä jatkuu. Ja etsiminen :)
VastaaPoista