Sinä et ole kaava

Tässä muutaman viime päivänä on alkanut varmistumaan se miten itsessä asuu odotus siitä, ettei tämä (parisuhde) voi mennä näin hyvin, ongelmitta... että jotain pitää tapahtua ja ikäänkuin itsessä alkaa asumaan demoni joka hakemalla hakee ongelmia, tulkitsee toisen mielialoja ja tämä asenne on kuin itseään toteuttava ennustus. Toinen alkaa aistimaan epävarmuuteni, mielyttämisenhaluni, paikkailunhalun ja parantelunhaluni. Tämä ajaa toisen lopulta hermostumaan.

Ja kaikki tämä juontaa edelliseen liittooni, joka oli monessa suhteessa juuri tuota mielialojen tarkkailua ja mielyttämisellä pelaamista, koska arvelin sen auttavan. Suhde oli muutenkin monessa suhteessa ristiriitojen repimä. Ja se jatkui liian... liian pitkään...

Se kaava mikä toteutui tuossa aiemmassa suhteessa oli seuraavanlainen:

1) Odotin että jokin menee mönkään. Odotin että toinen lopulta hermostuu. Seurasin tätä tilannetta tarkkailemalla toisen mielialoja, välttelin aiheita, jotka olivat aiemmin aiheuttaneet kovia ristiriitoja.

2) Sitten sota syttyi siitä mitä olin tehnyt jotain tai en ollut, mutta syy oli kuitenkin minun.

3) Tätä seurasi mykkäkoulu, jossa sitten vain elettiin. Tai siis minä elin.

4) Sitten mykkäkoulu päättyi. Yllättäen. Ilman syytä.

Kun toinen lopulta räjähti, Se oli lopulta helpotus. Enää ei tarvinnut odottaa. Lopulta kaikki oli selvää. Ei tarvinnut miellyttää eikä tarvinnut arvailla toisen mielialoja. Nyt huomaan että tuota selkeää hetkeä oikein haki, koska selkeyttä ei muuten ollut. Elämä oli muuten(kin) täysin käsittämättömien odotusten täytttämistä tai yritystä täyttää jotain semmoista mitä en oikeastaan edes tiennyt mitä piti täyttää. Aistin hirveät odotukset, mutta en edes tiennyt mitä odotettiin.

Ja nämä tavat toimia olen tietenkin tuonut tähän suhteeseen, jossa ei kuitenkaan ole mitään tuollaista. Vaimoni on suora, ei pelaa mitään pelejä... ja hän näyttää tunteensa avoimesti. Ja Tämä minulle vaikeinta. Ei se kun hän iloitsee ja osoittaa rakkauttaan vaan kun on vihainen. Kun meille vaimoni kanssa tuli ensimmäinen kunnon riita ja hän oli vihinen minulle olin itse melkein heti että no, sä haluat varmaan nyt erota. Hän oli et ei suinkaan, olen vain vihainen. Tämä oli iso oivallus itselle. Toinen voi olla vain vihainen ja sen ei tarvitse tarkoittaa eroamista.

Olen tänään oivaltanut miten tämä kaavan seuraaminen on mahdollistanut tietyt parisuhteen roolit joita olen ottanut, mutta näistä rooleista joskus toiste.