torstai 20. toukokuuta 2021

Vieraannuttaminen

Vaimollanihan on myös blogi ja aloimme omia blogejamme kirjoittaa omilla tahoilla samoihin aikoihin mutta ne ovat ikään kuin omat juttunsa. Kun minä kirjoitan aika lyhyesti vaimoni kirjoittaa pitkästi ja niin koskettavasti, että liikutuin juuri äsken kyyneliin lukiessani hänen toista postaustaan. Hän kirjoitti vieraannuttamisesta ja haluaisin sanoa siitä jotain. Aluksi lainaus vaimon lainaamasta 

Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin ja estämällä tapaamisia. Vieraannuttaminen alkaa tyypillisesti vanhempien eron jälkeen.” (Duodecim- lehti)

Tämänhetkinen ns yhteiskunta ei ole mitenkään kykenevä näkemään tai puuttumaan vierannuttamiseen. Ongelmaa ei tunnisteta tai nähdä. Siihen voidaan käytännön tasolla puuttua oikeusprosessien tasolla, jos sinulla on varaa asianajajien palkkioihin ja jos sinulla aikaa äärimmäisen hitaasti toimivan oikeuskoneiston rattaiden pyörintään. Kun lapset ovat pieniä niin yksi vuosi on aika pitkä aika. Se tietää kenellä on ollut pieniä lapsia.

Keskusteluapua on kyllä tarvitsevalle olemassa, mutta tämä keskusteluapu ei korjaa mitenkään tautia itseään vaan antaa harsoisen lievää lievitystä itse tautiin, mutta se on kuin pienen laastarin laittamista kuumeiselle. Keskusteluapu on jokseenkin tarpeetonta kolaripaikalla. Perhealan ammattilaisilta on turha odottaa käytännön apua. Perheneuvolasta saa tätä keskusteluapua, lastensuojelu on aseeton, koska kaikki muut näyttävät olevan tyytyväisiä. Se että lastensuojelu otti asiani tosissaan, kun itkin puhelimessa ja sanoin että miksi puuttua mitenkään asiaan kun ainoa ihminen joka on huolesta murskana on yksinäinen isä. Aikanaan kun soitin perheneuvolaan, en päässyt aspaa pidemmälle, kun eihän siinä voi olla mitään ongelmaa kun lapset eivät oireile mitenkään. Kysyin että pitääkö minun mennä lasten äidin luokse riehumaan että lapset alkavat oireilemaan. Ei kuulemma tietenkään. Perheasianneuvottelu ja Lastenvalvojat ovat tässä tilanteessa täysin tarpeettomia. Ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, mutta kun toinen osapuoli ei ole mitenkään kiinnostunut mistään sopimisesta. Sama koski Follo sovittelua, jossa paikalla olisi ollut tuomari ja psykologi, mutta josta lankesi minulle lopulta vain 100 euron lasku, koska toinen osapuoli ei suostunut sovitteluun, jossa olisi sovittu lasten tapaamisista. Tämä isän tuska on täysin merkityksetön asia viranomaistahoihin nähden. 

Olen menettänyt kosketukseni lasteni arkipäiväiseen elämään tyystin ja tätä kosketusta ei korvaa mikään.

Ja nyt en sano etteivätkö nämä viranomaistahot auttaisi jotakuta jossain tilanteessa, mutta minä en ole kokenut saavani apua mistään muualta kuin vaimoni sylistä.

Ps. JA oli hyvä aloittaa kirjoittamalla siitä miten minä kirjoitan aika lyhyesti vaimoni kirjoittaa pitkästi kun tässä päivityksessä kirjoitin itse astetta enemmän.

Pps. Eilen pellolta lähti lentoon 7 kurjen parvi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Realitya asenteella

Katsomme vaimon kanssa paljon realityä. Keskustelemme paljon. Painamme mahdollisuuksien mukaan ohjelmia pauselle. Yleensä katsomme tallentei...