Olen useasti ristiriitojen yhteydessä tömännyt siihen, että vaimoni puhuu asioista, joita en tavoita.
Näen että tämä liittyy erityisherkkyyteen. Hän on sanonu että levitän negatiivisuutta, asenteeni on väärä tai että olen ns nurkkahenkilö*.
Tavoitan näissä tilanteissa sen että olen tietynlaisessa suppeassa roolissa enkä ole kokovaltainen minä. Erityisherkkyyteen näen että tämä liittyy niin että rakas vaimoni selvästi tuntee sen, että olen eri minä. Rajoittunut minä. Hän on joskus sanonut ettei voi sietää tätä toista minää. Olen kokenut tilanteita joissa olen siirtynyt tästä rajoittuneesta minästä itsekseni ja vaimoni ahdistus on välittömästi pudonnut pois. Voi olla että sinä lukijani et tiedä mistä puhun mutta epäilen että vaimoni nyökyttelee tätä lukiessaan.
Rajoittunut minä on rooli, joka on syntynyt puolustuskeinoksi, tai jonka minä olen jossain nuoruudessani rakentanut itselleni suojaksi maailmaa vastaan. Se ei ole vain syntynyt vaan olen sen rakentanut kun en ole muuta osannut. Koen että vaimoni aistii kun siirryn tähän rooliin ja tämä roolitus ahdistaa suuresti vaimoani, koska olen kutistanut itseäni. Astun saappaisiin jotka ovat minulle liian pienet. En ole oma itseni. Vapaa ja rohkea vaan sellittynyt, ahdas, pelkäävä, ahdistunut ja eloton.
Kun siirryn tähän keinotekoiseen rooliin valintani ei ole tietoinen. Ikään kuin pakenen siihen, koska muuta en siinä tilanteessa osaa... ja tämä rooli ei toimi. Se ei ole koskaan toiminut. Vaimoni aistii kaiken tämän.
Tiedän että jatkan tämänkin asian käsittelyä.
* Nurkkahenkilö on nimi, jonka olemme antaneet roolille, johon tiedostamattani takerrun/olen takertunut ristiriitatilanteissa.
Pic from Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti