Tässä ei ole niinkään kyse erityisherkkyydestä vaikka varmaan antaakin erityisen painon tälle asialle vaan miehestä ja naisesta... Tai oikeastaan minusta ja vaimostani, mutta jos tämä aukaisee jollekin jotain niin kiva.
Riidellessämme vaimoni ei ole niinkään huolissaan/kiinnostunut niistä asioista, joista hän puhuu vaan hän on kiinnostunut enemmän niistä tunteista mitä hänessä herää. Hän ei koskaan väittele ns tosiseikoista* vaan hän on kiinnostunut tunteista ja fiiliksistä niiden takana.
Se mitä olen oppinut (huonosti kyllä) ettei ole riitatilanteessa syytä lähteä väittelemään asioista ns tosiseikoilla, koska hän ei puhu niistä. Jos lähden väittelemään tosiseikoilla ohitan välittömästi hänen tunteensa, siis ohitan hänet. Ohittaessani hänet lähden välittömästi kulkemaan ns väärään suuntaan... plus... Ohittaminen on antirakkautta. Se ettei kuule toista, se ettei kuuntele toista on vastakohta toisen kohtaamiselle, mikä taas on rakkautta.
Rakkaus on kuulluksi tulemista.
Rakkaus on kohtaamista.
Rakkaus on sen näkemistä, että välillämme ei ole mitään estettä.
* Enkä tietenkään sano, että ne olisivat hänelle yhdentekeviä vaan ne viittavat siihen asiaan, mistä hän oikeasti puhuu. Minä taas yleensä tartun tosiseikkaan itseensä, en siihen syvyyten mikä sen taustalla on. Näen vain sen seikan, kun hänelle todellisempi on se seikka joka ei näy vaan tuntuu.
Pic from Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti